tiistai 31. tammikuuta 2017

Vaakakapina

Follow my blog with Bloglovin

Tiedätkö tunteen, kun luet hyvän kirjan tai katsot elokuvan ja asiat vaan loksahtavat paikalleen? Sen tunteen, kun yhtäkkiä joku vetää yhteen sen kaiken, mitä oot vuosia omassa päässäsi pyöritellyt? Sellaisina hetkinä sitä jää suu auki tuijottamaan tyhjyyteen ja miettii, että  just näin! Tätähän mä oon miettinyt ja yrittänyt pukea sanoiksi sen seittemänkymmentäkertaa ja tässä se nyt on!

Koin tällaisen hetken noin viikko sitten, kun törmäsin Ylen ja Jenny Lehtisen vaakakapinaan. Siis VAU! Sen jälkeen olenkin sitten kahlannut aiheeseen liittyviä artikkeleita, videoita ja tarinoita läpi, liittynyt facebook-ryhmiin ja ollut lievästi sanottuna innoissani ilmiöstä.

Ai miksi? No siksi, että Vaakakapinassa puhutaan juuri niistä asioista, miksi minäkin tämän blogin perustin. Siitä, että hyvinvointi on muutakin kuin kehon rasvaprosentti ja siitä, että ihmiset voisivat kieltojen ja kontrollin sijaan keskittyä hyväksymään itsensä.

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että laihduttaminen on pitkässä juoksussa melko tehotonta puuhaa. Kilot tulevat takaisin, useimmiten vielä korkojen kera. Kuitenkin laihduttamisen ympärillä pyörii valtaisa bisnes. Ihmiset kokeilevat mitä uskomattomimpia dieettejä ja ovat jatkuvasti tyytymättömiä omaan kroppaansa. Pysyviä tuloksia on vaikea saada, koska elämässä tapahtuu kaikenlaista.  Terveellisiä elämäntapoja on vaikea ylläpitää kovan kuormituksen alla. Jatkuvat vaatimukset ja ankaruus itseä kohtaan vain lisäävät kuormitusta ja pahaa mieltä, jolloin painoa kertyy helposti lisää.

Vaakakapinan idea ei kuitenkaan ole siinä, että nyt kun itsesi hyväksyt niin, tattararaa...laihdut!  Idea on siinä, että kelpaat kyllä painoit sitten 50 tai 150 kiloa. Jokainen ihminen ja jokainen keho on rakastamisen arvoinen, päätti sitten painoa pudottaa tai ei.



Hienoa minusta tässä jutussa on se, että se ravistelee meidän keho-orientoitunutta ajatusmaailmaa. Ihminen on paljon enemmän kuin kilojensa summa ja on yksioikoista ajatella, että hyvinvointi olisi mitattavissa puntarilla. Hyvinvoiva ihminen ei ole yhtä kuin hoikka ihminen eikä jokaisella lihavalla ole paha olla.

On vaikea nähdä, miten jokaisen suupalan laskeminen ja vääristä syömisistä syyllistyminen auttaa ketään voimaan paremmin? Vaikka se mahdollistaisi kapean vyötärön. Mikäli painon pudottaminen tai tietyn ihannepainon ylläpitäminen tapahtuu oman mielenterveyden kustannuksella, ei siinä ole mitään järkeä. Jos haluaa oikeasti voida paremmin ja parantaa elämänlaatuaan kannattaa opetella suhtautumaan itseen lempeästi ja myötätuntoisesti.

Tiivistettynä: hyvinvointia hyvällä, pahoinvointia pahalla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäpä tuumaat?